18. Luku: Pahat unet

Hyvää päivää! Nettini taas toimii, kiitos kommentesita. Palomuuri oli vain estänyt sen, ei pahempaa - ONNEKSI! Mutta olen sen kunniaksi avannut kilpailun - muistakaa osallistua! Sitten julkaisin Ylläpito osion, ja hauskoja kuvia! Käykää vilkaisemassa tämän jälkeen. Aika monet ovat toivonneet kauhua, tässä sitä tulee mutta aika heikosti:

Eeva oli lähtenyt raikkaaseen syksyyn, keräilemään satoa ja puhdistamaan hedelmäpuita koko perheen avuin.

Kunnes tapahtui aivan käsittämätöntä! Leijona oli sytyttänyt haravoidut lehdet palamaan kun kompostori pursui yli jääneistä lehdistä.

- Apua! Apua! Leijona ulvoi kuin oikea leijona, kuun valossa. Apua tuli...

... mutta liian myöhään! Eeva oli kuunnellut Leijonan avun pyyntöjä ja heitti hedelmä korit ja odotti kunnes sai käsiinsä vaahtosammuttimen. Mutta liian myöhään...

- Hhhmm... Vai tämmöinen tapaus! Viikatemies röhisi ja selaili lehtiötä, jossa oli Leijonan koko suvun tarina.

- Miksi? Eeva inisi, hän ei saanut suustaan mitään muuta kuin "miksi".

Hän ei voinut odottaa hetkeä, kun Leijona lentäisi SimTaivaaseen, missä oli Bernie, Kristal, Gullik, Sirja ja Ded. Eeva syöksyi maahan ja heitti käsistään vaahtosammuttimen.

- Ra-kas viikatemies, armahda mieheni! Hän ei ole tehnyt mitään pahaa, meille on pieni vauva kotona, en tiedä miten kasvattaa ketään jos Leijonaa ei ole! ARMAHDA meidät! Eeva rukoili kyynelten valuessa pitkin poskia. Viikatemies nyökkäsi ja nosti Eevan röyhkeästi pystyyn.

- Saat valita oikean tai vasemman. Toisessa kädessä on Leijonan sielu. Jos vastaat oikein, hän on sinun - harmikseni. Jos vastaat väärin - tapahtuu toisin päin.

- Valitsen.......vas......ei....o......oikean! Eeva valitsi ja valitsi Viikatemiehen mieliksi oikein!

- VUHUU!!! RAKASTAN SINUA SIMJUMALA! Eeva huusi huomatessaan kun Viikatemies herätti henkiin Leijonan ja kohosi taivaaseen.

- Olet niin rakas! Eeva inahti saatuaan halata rakastaan ja suudeltuaan häntä.

Mitäh? Heräsikö Eeva? "Huh, tuo oli vain unta... onneksi!" Eeva siis näki vain unta. Hän nousi pystyyn mutta ei tuntenut mitään, ei edes nipistystä. Mitä tämä merkitsee?

- Poojat! Eeva huusi. Mitään vastausta ei kuulunut, ei edes koirien tassutusta. Outoa, he olivat VARMAAN lähteneet lenkille, kaikkien koirien kanssa - ainakin Eeva niin halusi uskoa. Hän ei olisi halunnut selitellä uniansa kaikille. Eeva oli itse asissa nähnyt tätä kyseistä unta ennenkin - mutta missä ja milloin, sitä ei Eeva muistanut!

Vauva rääkäisi itkuun, Eeva haki hänet. Vauva oli aina kylmä, ihan jäässä - melkeimpä. Eeva ajatteli sen olevan normaalia ja kylvetti Eemelin lämpimässä vedessä. Mitään ei tapahtunut lapsen ruumiinlämpöön. Eeva vei Eemelin takaisin kehtoonsa, vaikka vauva vielä itki. Eeva ei välittänyt.

Hän alkoi etsiä kirjaa hyllystä, joka kertoi unista.

- Kas siinä! Pahat unet.. hhmm.... Eeva luki ja mumisi itsekseen. Eeva ei kumminkään löytänyt etsimäänsä joten...

... Hän turvautui Internettiin ja etsi monilta sivuilta tietoa unista. Tietoa ei löytynyt, edes Simulasta - mikä on vähän samanlainen kuin Wikipedia. Sitten Eeva lopetti faktojen ja tarujen etsimisen kun kuuli lorinaa. Ala-Kerran kylpyhuoneen amme oli yhtä äkkiä ruvennut vuotamaan. Sims:sä ammehan ei itsekseen mene rikki, kuka siinä oli sitten käynyt?

Eeva juoksi ammeen korjattua viemään kirjan paikoilleen, mitä oli ihan ensin lueskellut. Hän oli laittanut sen lähimmälle pöydälle - jonka oli löytänyt sivu-silmällä. Puhelin soi ja Eeva vastasi:

- Eeva Woodston.

- Tiedän kuka on ja missä hän on. Ääni vastasi puhelimen toisessa päässä, ääni kuullosti tutulta.

- M-mi-mikä hän? Eeva huudahti nopeasti, mutta soittaja sulki puhelimen. - Häh? Kuka hän?! Eeva mumisi kunnes muisti, ettei ollut yksin talossa - olihan Eemel kehdossa? Ei... Ei! Eeva juoksi heti päätä Eemelin huoneeseen ja huomasi kehdon olevan tyhjän! Kuka Eemelin olisi voinut napata? Kuka altaassa olisi ollut.

- Eeva, herätys. Ääni kaikui jostain tuon puoleisesta...

- Eeva! Herää nyt! Ääni jatkui. Eeva meni paniikkiin ja hölkkäsi viimeisillään pihalle - missä seisoi puu. Kuollut puu:

- Puuh... mitähhh... oleetthh... pyyh... tehnythh... Eeva huusi hikisenä ja väsyneenä. Hän ei voinut juosta kovin kovaa, koska tunsi jonkun vetävän häntä takaisin.

- Eeva nouse ylös! Ääni kuului uudestaan. Äänessä oli jotain tuttua... Mutta mitä?

- Eevaaa! Leijona huusi matalalla profiililla ja tökki Eevaa.

- Mikä päivä tänään on? Eeva huudahti hikisenä ja märkänä. Hän oli nähnyt tosi outoa unta.

- Näit taas sitä unta, eikö? Leijona kysyi huolestuneena.

- En. Anna minun ja uneni olla rauhassa! Eeva karjaisi pästyään ylös kostealta sohvalta.

- Älä valehtele minulle! Olen todella huolissani, olet Eemelin synnyttyä nähnyt outoja unia! Juhan on pois tolaltaan, sinun on pakko mennä lääkäriin! Tämä ei voi jatkua! Tajuatko? Häh, tajuatko? Leijona huusi ja vauhkoi päätäänsä ja yritti takoa Eevan päähän järkeä - mitä häneltä ei löytynyt.

- Aina kun näät sitä unta, potkit, huudat, riehut ja vauhkoat koko ajan unissasi. Tämähän on oikeasti vakavaa! Leijona jatkoi selittämistä.

- Anna siltikin minun olla... tarvitsen lepoa! Eeva sanoi rauhallisesti ja kävi istumaan sohvalle takaisin mutta menikin jääkaapille. Leijona ei vilkaissut Eevaa, vain lähti ala-kertaan ja totteli Eevan käskyä.

"Antaisivat minun elää omissa ongelmissani" Eeva ajatti kun siirsi vanhoja ruuan tähteitä roskikseen.

Leijona meni hiljakseen tietokoneelle, ja yritti etsiä tietoa halvoista ja tehokkaista lääkäreistä ja uni tutkioista jotka tekisivät koti käyntejä. Halvimmillaan yksi lääkäri maksoi 5 simoleonia, eikä Leijona raaskinut hankkia semmoista.

Leijona sammutti tietokoneen ja sanoi Eevalle tarvitsevansa häntä ulkona - puutarhan parissa. Hän huomasi myös Juhanin, ja päätti piristää pikku miestä muilla asioilla.

- Tämä on sinulle, sain sen töistä! Leijona sanoi ja antoi Juhanille pienen paketin joka sisältäisi jotain suurta.

- Ihanko totta? Juhan huudahti ja otti paketin vastaan. Hän helisteli sitä ja juoksi sisälle varmaankin purkamaan sen.

Mitä ihmettä! Odensse oli saanut toiset pennut. Heidän nimeksi tulivat (valkoinen) Geb ja (ruskea) Nylia. Eli uros ja naaras. Eeva oli kadonnut onneksi ylä-kerrasta, kun pennut olivat syntyneet.

Kun Juhan huomasi koiran pennut, hän siirsi molemmat ala-kertaan koska täällä he voisivat tehdä tarpeensa ulos (ainakin terassille) ja niillä olisi enemmän tilaa.

- Toivottavasti äiti ei halua teitä pois! Juhan sanoi halatessaan Gebiä.

Leijona huusi Juhania pihalle ja Juhan riensi nopeasti ulos. Eevakin oli siellä.

- Pallotellaanko, ollaan piimä. Minä voin jäädä. Eikä sitten kepposia! Leijona sanoi hassusti ja Juhan repesi nauramaan. Leijona oli nähtävästi jutellut Eevan kanssa asiasta, mutta ei siitä vielä tässä vaiheessa... Ainakaan..

Pimeyden tultua seitsemän jälkeen, perhe päätti hieman siivota pihaa niistä lehdistä. Mutta kun Juhan oli toisella puolella taloa, Eeva ja Leijona vaihtoivat pari sanaa siitä unesta.

- Etkö vieläkään tajua että tämä on vakavaa! Leijona huusi ja meinasi seota vaimonsa tyhmyydestä. Eeva ei vastannut vain käveli pois hakemaan lisää lehtiä.

Vajaan tunnin kuluttua kello läheni jo ruoka-aikaa, jolloin Eeva hieman ajatteli loihtia hyvää ruokaa.

- Pst.. Psst! Leijona, Odensse on saanut pentuja. Juhan kuiskutteli Leijonalle.

- Aijaa. Ei kannata kertoa varmaan äidillesi, eihän? Leijona vastasi. Eeva ei kuullut poikien puheita, mutta huomasi heiden keskustelevan. Hän ei ollut moksiskaan asiasta - pysyi vain hiljaisena ja keskittyi ruokaan.