Hippuli hei! Olette kai huomanneet päivitys tahdin valitettavasti hidastuvan? Juuh... Kun armas on nyt luonut suvi-suloisen kesän - ja aurinkokin paistaa niin mukavasti niin uima-altaassa voikin polttaa selän.. Ööhh... no toivotaan että aina ei paista aurinko ... älkää ihmetelkö niitä kirjoitusvirheitä, koska musiikki soi samalla ja hieman lauleskelen! :D

Päivät siis kuluivat hyvin, lukuun ottamatta yhtä iltaa jolloin karvakuonoja alkoi näkyä! Tässä siis uusi tulokas perheeseen; Soffelon...

... ja hänen "tyttö-ystävänsä" Ondensse, joka MYÖSKIN liittyi perheeseen. Oho! Eeva ei tykkää!

Pienen opettavaisen keskustelun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että koirat saa jäädä taloon.

- Muistathan! Ei pentuja, jos pentuja - myydään ne pois! Eeva komensi. Hän ei todellakaan ollut järin innostunut koirista - piskeistä. Mistähän nekin olivat tulleet? Noh, pian olisi Juhanin syntymäpäivät - lahjaksi saavat kelvata nuo koirat. Nekin varmaan maksaneet omaisuuden...

- No kultani! Olet kultaakin arvokkaampaan. Tässä on sinullekkin lahja! Toivottavasti se tuo vain onnea! Leijona sanoi, ja Eeva häkeltyi sillä silmällä ja saman tien.

- Ööhh... mitähän täällä on?! Onko se varmasti minulle? Eeva tokaisi tähdet silmissä ja ravisteli pakettia ihan onneissaan. Leijona ei kertonut mitä paketissa oli, mutta saa nähdä, saa nähdä!

"Tästähän voisi tulla tapa, olipas hyvä lahja!" Eeva ajatteli mielessään kun oli avannut paketin ja kaukosäätimellä suurentanut "lahjan" ohjeiden mukaan ja lukaisi ohjekirjan seitsemän kertaa läpi.

- Kun Sim tätä juo, se hänelle ikuisen ilon tuo! Eeva lukaisi ja otti heti lasillisen. - Jipppiahjeah! Hän jatkoi. Mitähän sai lahjaksi? No, arvaatteko? Katsokaa varjoa:

Eeva otti lasillisen, kuin toisenkin. Hän nuoreni heti ja paljon! Nyt hänellä olisi enään 23 päivää aikaa vanhuuteen. Oho! Noh, kumminkin vanhempi kuin Leijona... Minkäs teet?

"Jotenkin outo olo... " Eeva ajatteli itsekseen seuraavana aamuna. Hän oli pitänyt Leijonan kanssa nuorten pippalot, tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Kröhöömmm.. Aamulla Juhan tietenkin oli aikaisin hereillä, ihme kun sänky on parasta laatua.. Heh heh... (Taisi muuten olla aika rankat pileet kun ukko viellä makaa :D)

Aamut olivat nähtävästi hieman koiran ruokaakin arvokkaimpia Juhanille. Olihan se hyvä syödä kakka ruokaa, kun mummi oli suihkussa!

- Namia! Juhan rähisi ruoka suussa. Koirat eivät edes uskaltaneet tulla lähelle - kun penska-varas vohkii ruokaa!

Ilta päivemmällä Eeva oli juuttunut sään katseluun tietokoneellansa. Mutta kun se hajosi, hajosi myös Eevan päreet. "¤£&€=?/¤$@+` tämän koneen kanssa!!!" kirosi Eeva tuskissaan kun yritti työntää ruuvi meisseliä näytön taakse.

Kun kone oli tuntien päästä puoliksi korjattu, oli Eevan pakko pyytää Leijona auttamaan!

- Leijjjjona! Tules käymään täällä, tule korjaamaan koneeni! Eeva rähisi ja kun kuuli Leijonan askelia portaista, tunsi hän myös ihanaa lämpöä varvas väliköstä.

- Voi $%#€€\! Eikö näillä piskeillä ole tapoja? Eeva huudahti ja pudisti päätään kun huomasi Soffelon (lyhemmin Soff) koiran-pentu ilmeen.

- Mutta koirathan olivat vasta pentuja! Leijona sanoi tultuaan ala-kertaan. Eeva ei kerennyt selitellä, vaan juoksi portaita pitkin olo-huoneeseen kuultuaan lisää lorinaa...

- Iiiikk! Eeva kirkaisi, huomattuaan ettei ollut ehtinyt ajoissan. Nyt paloi Eevalta päreet, illalla olisi Juhanin syntymä päivät, miten kaikki pissi-lätäköt saisi pestyä? Tarvittiin se Joulun-Ihme... ja hieman aikasemminkin!

- Toivottavasti kylpy rauhoittaa minua! Eeva mumisi ja lisäsi lisää lämpöä kylpy-ammeeseen. Hän otti hyvän asennon ja kaivoi lavuaarin vierestä kurkun jämiä, ja laittoi ne silmilleensä. Rentouttavaa, eikö? Onneksi illalla olisi Juhanin syntymäpäivät, sitten sitä naperoa ei tarvitse aina hoitaa ja hoivata koko ajan.

Puolen tunnin jälkeen, oli pakko ruokkia ja siistiä perheen eläintarhaa mm. akvaario siivota ja ruokkia, koirat kylvettää ja puhdistaa ruokakupit, makuualustat puhdistaa karvoista... "Ääärrggghh!!" Eeva ajatteli mielessään, aika paljon yhdelle ihmiselle ja yhdelle illalle.

Eeva toi ulos känkkäränkkäisen Juhanin, joka ei malttanut odottaa iltaa. Toivottavasti illasta tulisi ikimuistoinen, vaikka ylellisiä juhlia ei järjestetä.

Tuntien kuluttua juhlat sitten tulivatkin. Leijona oli aivan innoissaan, samoin Juhan - vaikka ei ymmärtänytkään aikuisten juttuja. Eeva antoi Leijonan viedä Juhan kakun luokse, koska Leijona ei ollut koskaan edes saanut käsitellä taaperoita... Ihme kyllä - onhan hän Woodstonien LEIJONA! Woouhh... (Leijona on sitten townie.)

- Puhalla sitten Juhan kunnolla. Autan sitten vähän! Leijona tokaisi hytkytellessään Juhania.

- Tjooh... Juhan mumisi ja puhkui ja melkein hukkui hänen puhkumiseen, mutta onneksi Leijona auttoi ja kakku saatiin "sammutettua" kynttilöistä. Onneksi!

Oli aika kasvaa, ja aika hiemaisevan punapää sieltä kuoriutui! Muodon muutoksia, muodon muutoksia... tulossa!

- Hehheee, tämä kakku maistuu norsulta! Juhan tokaisi luullakseen, että otto-vanhempansa nauraisivat vitsille:

- Hyvä juttu, pistä kakkua poskeen! Pizzaa on tulossa seuraavaksi. Eeva varoitteli ja osoitteli sormella. Juhan näytti katuvalta, mutta hymyili takaisin.

Pizzaa oli tulossa seuraavaksi uuni tuoreena pöytään kunnes Leijona kuuli Odenssen ruikuttavan ja lähti häntä katsomaan.

- Minne sinä menet? Ei sillä koiralla ole mitään hätänä - se vain ruikuttaa pizzaa! Eeva vitsaili.

- Niin, menen kumminkin! Leijona tokaisi ja riensi Odenssen luokse.

Kuukausien kuluttua, ennen synnytystä:

Kuukausia oli kulunut, mutta Odenssen pennut pysyivät viellä ainakin vähän aikaa pentuina. Tässä siis molemmat. Ylempi on naaras, nimeltään Percy ja alempi uros ja nimeltään Domino. Eeva ei todellakaan pitänyt pennuista, ne sotkivat, likasivat ja tyhjentivät ruokakupit, haisivat ja olivat koko ajan ruikuttamassa. Eeva oli samalla ärsyyntynyt koska odotti taas lasta ja ei tykännyt siitä yhtään! Taas sukulaisia. Se saisi olal Leijonan ja Eevan viimeinen lapsi joka kerrankin nyt jatkaisi sukua - pakosti!

- Oletko jo viimeisilläsi? Mikä annetaan nimeksi? Leijona inisi, ja silitteli masua. Hän höpötteli koko ajan vauvasta. Eeva oli melkein saada hermoromahduksen mutta pysyi järjissään, onneksi!

- Jooh... Lähi viikkoina se syntyy, tunnen sen! Eeva naurahti.

- Kulta, minulla on yllätys ruokapöydässä. Tule! Leijona houkutteli ja kulki ylä-kertaan Eevan kanssa käsikädessä.

- Kulta, en halua vauvastamme Castren sukua! Mitäs jos avioutuisimme? Leijona sanoi. Eeva meni sanattomaksi, koska luuli pentujen kasvaneen, EIKÄ Leijonan kosineen. Mutta kyllähän tämäkin käy... Eeva ei siis oikeastaan saanut sanoja suustaan, koska oli aika paljonkin yllättynyt. Hän vain nyökytteli ja alkoi melkeimpä itkiä kun avasi sormus-kotelon.

- O-onko tämä varmasti minullle? Eeva kysyi. Leijona nyökkäsi, ja niin he söivät ruuan loppuun ja painuivat nukkumaan - ainakin Eeva.

Leijonalla oli jotain muutakin ajatuksia kuin naimisiin meno, hän oli jo kuunnellut tarpeeksi pennuista valitusta (EEVAN SUUSTA) - joten päätti hankkiutua eroon niistä kun Eeva nukkui. Mutta hän ei ollut niin katkera, että voisi tappaa tai myydä ne. Ne saisivat nopeammin uuden ja hyvän kodin kun ne lahjoitettaisiin poliisilaitoksen kenneliin missä ne sitten kasvatettaisiin.

Mutta niiden lähtö oli raskaampaa Eevalle, kuin Leijona oli odottanut. Eeva meni ihan pois tolaltaan, ja ei antanut Leijonan häntä lohduttaa. Miksi Leijona meni sen tekemään? Mutta toivotaan parasta!

Eeva ja Leijona menivät nukkumaan, Leijona tietenkin myöhemmin koska hän varmisti että koirat olivat sisällä ja että he olivat käyneet pissillä ulkona. Samana yönä alkoi synnytys. Eeva tunsi kipua niin paljon, että herätti huudoillaan Leijonan.

- Poika! Ih, olisin halunnut tytön! Eeva inahti kaiken sen kivun ja tuskan jälkeen.

- Anteeksi, mitä kuulinkaan? Leijona murahti ja höristeli korviaan. Miten Eeva voi niin sanoa? Tyttö... hyi!

- Niin! HALUSIN TYTÖN! Ajattelin että hänestä olisi tullut Emily, mutta tästä tulee sitten Eemel. Eemel Woodston! Eeva huudahti ja melkeinpä heitti Eemelin Leijonan syliin ja heittäytyi sänkyyn itkemään. Leijona katsoi kummissaan ja vei Eemelin omaan huoneeseensa jonka Leijona oli sisustanut - makunsa mukaan!

Viikkojen kuluessa synnytyksestä Eeva oli masentunut - hän vai ruikutti ja nukkui sängyssä. Leijona päätti hankkia siskpäkin ja alkaa hieman viritellä Eevaa taas henkiin kun vauvakin tarvitsi häntä...

... Samoin Juhan. Ja Leijona. Leijona yritti selitellä tämän kaiken sisällä Eevan tilaa, ja että hän oli "sairastunut" Eemelin tulon jälkeen. Ja tietenkin Juhan uskoi, kun Leijona lupasi opettaa häntä tanssimaan - niin kuin tosi miehet!..

... Ja antoi myöskin avaimet akvaarioon jota sitten pestiin yöllä, kun Eeva oli osittain hereillä.

 

Muuten, tässä on totuus mitä ne lasten hoitajat tekevät! Tuhlailevat vesiä... sot sot!!

Kihloihin mentyä mentiin naimisiin, hieman sekavaista.

- Miksi te tettte tämän minulle? Juhan vitsaili. Juuuh, tämä jakso olis sitte sekavaa, koska kuvat olivat aika kauan aikaa sitten otettuja ja en muistanut kaikkea.... Ja musiikki :DDD