- Yhmp... Hmmpp... Mutinoi Eeva etupihallaan kaivaessa kuoppaa hedelmien siemenille. Multa oli kovaa, aurinko oli kuivannut ja imenyt vedet maasta syksyn astuessa kuvioihin. Oli siis ihana, helteinen syyspäivä Ruoholan tasangoilla. Yksi asia vain puuttui - missä kaikki muut Woodstonit? Noh... Kuten arvelimmekin, Crispina valehteli! Tai siis ei... Siis kyllä... Mutta siitä myöhemmin! Helen oli jättänyt Paulin kokonaan, kun selvisi Conanin pikkunein flirtti ja seksi-suhde Heleniin. Noh... Se oli pikku vahinko, mistäs tuosta? Ja siis Paul oli lähtenyt oman elämän metsästykseen, Conanin kanssa. Toivottavasti kuulemme heistä - myöhemmin! Crispina oli siis karannut kotoa, vaivihkaa ottanut kainaloonsa Kenin - Paulin ja Helenin esikoisen. Heillä taitaakin mennä hyvin? Mutta kylle he kotiin palavat... Mistä rahat talouteen...? "Kyllä ne lapsukaiset ainakin kuukauden sisällä tulevat kinuamaan simoleoneita, kun rahat eivät kumminkaan riitä!" Eeva ajatteli raataessaan pienen kasvimaansa eteen. Eeva oli siis muuttanut pojanpoikansa, Juhanin kanssa "omaan" taloon, aivan Ruoholan keskustaan. Eeva ei kuitenkaan voinut enään sietää lapsukaisia, nimittäin hän oli niin paljon tullut täyteen heidän kepposia ja vieläpä tämä! Noh, toivottavasti 3. mies löytyisi Eevalle - vielläpä kohta vanhus hänestä tulisi!

Eevan raataessa etupihalla, oli Juhankin keksinyt tekemistä - varsinaisen fiksua tekemistä! Hän rakasti yli kaikkensa perhosia, vielläpä kun he liitivät taivaalla ja jotkut harvat yksilöt asettuivat Juhanin nenän päälle, mistä ne sitten oli helppo nakata suuhun... Hyi olkoon! Mutta onneksi Juhanilla oli sentään tekemistä - syksyhän oli tulossa kerrankin oikein kunnolla. Ja varmasti huomenna olisi lehtiä jo maassa jossa sitten voisi kierrellä ja syödä maanmatosia niiden joukosta!

Eeva siis muutti hieman vanhaan taloon joka sijaitsi aivan Ruoholan keskustassa. Talo oli kerta-kaikkiaan aivan ihastuttava, niin jotenkin... lapsenoloinen... Jos niin voi sanoa! Piha oli iso, ehkä tuleville jälkipolville olisi tilaa. Paitsi, että melkein taka-pihalla seisoi ei niin elävä puu. Puuhun oli kaiverrettu "Se kuka kuopan lapioi, se kaivoon unelmoi!". Eeva monta kertaa ihasteli kirjoitusta, varmaan entiset asukkaan olivat hieman pelleilleet riimeillä, kuka tietää. Mutta Eeva ei ollut taika-uskoinen, olihan hän nähnyt tuhansia aaveita (no ei ehkä tuhansia...) ja hänen äitinsä ja isänsä myös. Eli siis kaikki oli mahdollista, mutta tuskimpa puuhun liittyisi mikään taru tai legenda. Eihän?

Eeva oli sisustanut talonsa hieman uudis-aikaisemmin. Kerrankin kun hän asui "yksin" pienen taaperon kanssa, oli varaa hieman hemmoitella itseään huonekalu liikkeiden kanssa. Tietokone - uusi ilmestys Woodstoneilla. Eeva oli monena päivänä toivonut omaa tietokonetta, ja nyt hän sai sen! Ihan ensiksi täytyi luoda sähköposti - kaiken varalta. Sitten oli aika luoda tunnus paikalliseen +30 chattiin jos joskus tulisi himo päästä ihmisiin käsiksi - netin kautta!

- Oho! Ompas paljon käviöitä! Eeva tuumasi näpytellessään chattiä, ja katsellessaan eri nickejä. Ehkäpä se oikea sieltä löytyisi koko elämäksi! Eeva löysi mielenkiintoisen nimisen ihmisen. Nimi oli Leijona Castren, jos oikein muistan.

- Uuhh.. Leijona, sille olisi tekemistä! Eeva höpötteli outu virne kasvoillaan ja alkoi kirjoittamaan hepulle. Ainakin 3 tuntia Eeva asusteli chatissa, kunnes kuuli ikkunasta itkua ja kakkaisen vaipan tuoksua. Hän sulki samantien tietokoneen, saadessaan Leijonan puhelin-numeron.

 Eeva vaihtoi äkkiä Juhanin vaipat, syötteli ja juotteli pienokaista ja kylvetteli ammeessa ja mitä kaikkea hän keksikin itkun loppumiseksi! Illan tullen poika oli rauhoittunut ja Eevan oli aika iskeä silmänsä salaiseen aseeseen. Nimittäin kännykkään! Hän näpytteli lastenhoitajan numeron ja pyysi jotain tätiä vahtimaan poikaansa kun itse lähtisi hiemna... kröhömm... rullaluistelemaan keskustaan.

Eeva soitti samalla Leijonan paikalle, ihan varmuuden vuoksi. Aluksi Leijona kuullosti hieman epäilyttävältä ja kierteli asioita - mutta kun kaunokainen pyytää niin mikäs siinä! Leijona lupasi siis tulla tuntien kuluessa. Mutta kun Eeva odotteli, odotteli ja odotteli, miestä ei näkynyt mailla - halmein! "Mikä kumma siinä mättää?" Eeva ajatteli tippa silmässä kun huomasi kellon kuluessa jo keski-yötä.

Mutta olihan Eevalla tekemistä, nuorten seurassa hän rullaleisteli milloin milläkin luistimilla. Hän hyppeli, kaatuili, tanssahteli ja kaikkea mahdollista - mitä siis ei osannut ja osasi. Pari kertaa joku taisi loukkaantua, kun Eeva hyppeli toisten Simien päälle. Mutta semmoistahan saattuu - kelle tahansa!

Aamun tullessa ovelle, Eeva oli saanut tarpeeksi odottelusta, vaikka aika olikin kulunut nopsasti.

- Eeva täällä. Missä sinä olet? Eeva kuiskasi puhelimeen värisevällä äänellä, koska pelkäsi Leijonan suuttuvan kun hän kaipailee häntä. Mutta eihän Leijona, ole "oikea" leijona, vaan Leijona Castren.

- He-hei.. (Klumps!) Ööh... En päässyt... tuota noin... tulemaan... odottelin puhelin korjaajaa... ymmärräthän?.... Jospa... tulisinkin ny-nyt.. Kävisikös? Leijona vastasi epäröiden ja nolostuneena. Mutta Eeva ei se haitannut - kunhan ukkeli saapuisi paikalle! Hyvä niin...

Kolmen ja puolen tunnin päästä, kun kello löi jo kahtatoista päivällä, Eeva soitti uudestaan Leijonalle. Tällä kertaa hän karjui kurkku suorana ja mutisi ystävyydestä ja pettämisestä. Leijona varmaan joutui ihan paniikkiin, onhan tuo Eeva hieman outo - sen kaiken kokemisen jälkeen. Leijona selitteli, että hänen meedionsa oli käskenyt hänen olla kotona ja että oli pelannut lauta-pelejä laama lauman kanssa ja leipoi uunijäätelöä. Mutta tämän kaiken jälkeen hän lupasi tulla... Toivottavasti!

Sitten hän tuli. Eeva ajatteli onneissaan hypähtää Leijonan syliin, kun huomasi hänen kauneutensa! Mutta ei, ei tälläkään kertaan. Eeva putosi taka-puolillee täysin betoni-laattaan ja huudahti Leijonalle muristen.

- Minun lihakseni ei jaksa nyt nostaa sinua, kun ne puutuivat kännykän ja puhelimen nostelusta - kun eräs soitteli koko ajan! Katso nyt! Sormeni ovat va-vaaaleanpunaiset! Ääk... Mitä oletkaan tehnyt sormi-raukoilleni! Leijona kiljahti kun Eeva putosi maahan. "Kaikkea sitä sitten miesten suustakin kuulee!" Eeva ajatteli itsekseen kun nousi häntäluutaan pidellen takaisin seisomaan. Nyt Leijona kylläkin saisi kunnon opetuksen!

- Luuletko että olen sokea? Olen pienestä pitäen nähnyt kaikki sokeataulut yms. Luuletko etten nää lävitsesi? Sinähän valehtelen! Luulin, että meillä oli chatissä jotain... jotain yhteistä! Olen kohta odottanut sinua täällä vuorokauden! Miksi et sanonut suoraan ettet tule! Minulla on pojanpoikani kotona vaipoissa, ja hänen luonaan on joku alipalkattu lasten-hoitaja, joka ei taatusti hoivaa pienokaistani yhtä hyvin kuin oma mummi! Eeva karjaisi täyttä kurkkua. Hän oli mittansa täynnä, ja oli aikeissaan lähteä kotiin koska ilta-päivä oli jo pitkällä ja hän olisi vasta illalla kotona.

Vartti tunnin ainakin tämä kaksikko jutteli ja rupatteli tapahtuneesta ja pyytelivät anteeksi ja sitten taas selittelivät ja taas anteeksi pyytelivät. Eeva armahti Leijonan, Leijona pyysi anteeksi. Pian tämä kaksikko oli hiljaa ja treffeillä vaikka suoranaisesti kumpikaan ei ehdotellut sitä.

- Pidän sinusta! Eeva inahti syleillessään Leijonaa. Leijona ei vastannut, vaan puristeli hiljalleen Eeva lähemmäksi itseensä.

- Älä päästä minua pois! Tokaisi Eeva melkein tukahtuneena. Leijona totteli, ja niin he halailivat jonkin aikaa.

- Osaatko heittä tikkaa? Eeva kysyi hetken halailtua. Leijona pudisti päätään ja Eeva ehdotteli, että opettaisi Leijonan heittämään tikkaa.

- Tämä on taitoa, sinun täytyy ottaa hyvä asento, toinen jalka eteen... pälä...pälä.pälä...päläpälä... Eeva selitteli innoissaan, kunnes he pelailivat ja Eeva hävisi tyhjennettyään tietonsa Leijonan päähän.

- Ööh... Haluaisitko opettaa nyt minua? Tokaisi Eeva nolostuneena, mutta Leijona keksi parempaa tekemistä!

- Tämän me molemmat varmaan osaamme? Olenko oikeassa? Leijona sanoi, ottaessaan hyvän otteen Eevasta kunnes huomasi, että Eeva vie. "Oho!" Leijona ajatteli mutta ei korjannut virhettään.

- Sinulla on niin kauniit silmät! Eeva tokaisi huomatessaan Leijonan kauniit kasvot ja silmät.

Ilta tuli, nuori ja ehkä uusi pari rakastelivat milloin missäkin nurkassa monta tuntia. Yhtien treffien aikana, maailma tuntui niin fantasialta, kuin olla voi! Molemmat nauttivat ajasta, jonka varastoivat sydämmiinsä! Eeva sekä Leijona olivat niin rakastuneita ja yhden illan aikan!

Eevan ja Leijonan viellä halatessaan viimeisillään sekunneilla, Eeva huomasi jotain Leijonan olan yli. "CRISPINA!" Eeva inisi itsekseen, kun huomasi vanhentuneen tyttärensä tulevan heitä kohti.

- Voi ei. Kumpa en olisi tullut tänne! Crispina huudahti ja juoksi pois koko tontilta.

- Mutta, rakas! ODOTA! Eeva huusi hänen perään, mutta Crispina vain juoksi, ja juoksi pois Eevan näkökentältä. Eeva ei päässyt Crispinan perään kun Leijona halasi häntä liian voimaakkasti. Kun Leijona alkoi urkkimaan tapahtunutta, Eevan oli pakko selittää koko elämänsä Leijonalle...

.... ja palasi kotiin yksin. Leijona oli pettynyt Eevaan mutta alkoi joka päivä soittelemaan Eevalle. Leijona ja Eeva jopa tapailivat useesti ja kävivät säännöllisesti ulkona syömässä. He rakastelivat, suutelivat, halailivat ja...

... ja.. ja tässä näkyi viikkojen tulos!

Eli tässä oli 16 Luku, oliko hyvä? Kommenttia kiitos!